Miksi suklaa nousi niin suosituksi katolisissa maissa? Kuulostaako sanat ’cacauatl’ ja ’xocóatl’ jotenkin tutulta? Kuinka kauan suklaata on syöty Suomessa? Mitä tekemistä Närpiön Jäätelötehtaalla on asian kanssa? Perehdy nopeasti suklaan historiaan!
Asteekeista paavin kautta Närpiöön
Theobroma cacao -kasvi on meksikolainen puu, jossa on raskaat, keltaiset hedelmät. Hedelmien sisällä on suuria siemeniä, yleensä 20–50 kappaletta, riveissä viiden kappaleen ryhmissä. Ne kasvavat niin, että suojaava hedelmäliha ja kalvot muistuttavat pieniä valkoisia sydämiä, kun ne jaetaan ja poistetaan hedelmästä.
Kaupunki Tenochtitlan oli 700 vuotta sitten 13,5 neliökilometrin kokoinen kaupunki nykyisen Mexico Cityn alueella. Väkiluku oli sama kuin tän pävän Tampereella. Moctezuma II hallitsi kansaansa valtavassa palatsissa, jossa 300 työntekijää vastasi eläinten hoidosta. Noin 50 000 kauppiasta kokoontui päivittäin kaupungin kaikille aukioille. Kaakaopapu oli niin arvostettu, että sitä todellakin käytettiin maksuvälineenä. Suklaan uskottiin parantavan seksuaalielämää, rakkautta ja hedelmällisyyttä.
Oudot mantelit
Columbus ei ymmärtänyt, millaisia puisevia ja tylsiä manteleita hän oli vahingossa saanut käsiinsä, kun hän kaappasi mayaveneen ja anasti sen lastin. Mutta kun muutama papu putosi nyyteistä, paikalliset heittäytyivät innokkaasti niiden kimppuun ja ottivat ne nopeasti talteen. Columbus toi muutaman pavun kotiin nähdäkseen, oliko joku kiinnostunut näistä käsittämättömistä, rumista, mutta ilmeisesti kalliista “manteleista”. Mutta kukaan ei kiinnittänyt niihin huomiota.
Espanjalaiset olivat yleisesti ottaen lumoutuneita hämmästyneenä kohtaamistaan valtakunnista maailmanympärimatkallaan. Positiivisemman asenteen kohteisiin ja niiden hallitsijoiden kunnioituksen myötä, he saattoivat saada tarjolle valmiiksi valmistettua juomaa. Hernán Cortés alkoi kuljettaa kaakaota Eurooppaan vuonna 1528. Nyt ymmärrettiin, miten sitä pitäisi käyttää.
Paavin mielipide
Katolisissa maissa kaakaosta tulisi saamaan aivan erityisen merkityksen. Paastonaikana oli nimittäin sallittua juoda – mutta ei syödä. Ja kansa, joka sekoitti kaakaota niin paksuksi… Oliko se silloin edelleen juomaa – vai pitäisikö se luokitella ruoaksi? Lopulta väittely oli niin kiivasta, että itse paavi joutui ratkaisemaan asian. Vuonna 1569 Pius V vahvisti, että suklaa on juoma ja että sitä saa käyttää paastonaikana. Jotain, mikä oli arvostettua nälkäisten uskovien keskuudessa.
Juhlien keskipisteessä
Noin sata vuotta myöhemmin suklaasta oli tullut yleistä myös keskiluokan keskuudessa. Tässä yhteydessä alettiin myös valmistaa suklaata kiinteässä muodossa, suklaalevynä. Tällä tavoin voitiin lisätä eksklusiivisuutta uudelleen, koska uusi tuote vaati monimutkaisempia valmistusprosesseja ja oli sitten taas “hienompi luksustuote” statukseen käyttöön.
